Suomalais-Japanilainen Yhdistys ry – SJY

Kuvakertomus Japanin matkasta

 

Tokyo – Nagoya – Takayama – Shirakawago – Kanazawa

Japaniin voi matkustaa monestakin syystä. Meidän tämän kertainen Japanin matkamme kesäkuun alussa oli lähinnä elämysmatka ja se suuntautui Tokyoon ja Nagoyaan. Koska mm. Nagoyasta on mahdollista ns. kolmen päivän lipulla vierailla ympäristökaupungeissa, me valitsimme Takayama Shirakawa Kanazawa kiertomatkan.

Siihen miksi valitsimme juuri kesäkuun alun vierailumme ajankohdaksi, määräytyi kahdestakin syystä. Ensinnäkin Sogetsu-ikebanakoulu järjestää vuosittain kaksi näyttelyä toisen touko-kesäkuun vaihteessa ja toisen yleensä loka-marraskuun vaihteessa. Tämän syksyn näyttely tosin jää väliin. Toinen syy oli hortensioiden ja iiristen kukinta.

 

Tokyo

Sogetsun ikebananäyttelyn teema oli ”Flowers and Their Vases”. Näyttelyssä oli kaksi ”kattausta”. Me ennätimme viimeiseen ”kattaukseen”, jossa maljakkoina oli käytetty mm. Conversen tennareita, muffinivuokia, patoja ja pannuja, maitotölkkejä ym. eli mielikuvitus oli vain rajana. Näimme kerralla vähintään sata toinen toistaan upeampia asetelmia.

Iirikset ja nimenomaan Iris ensata (hanashobu) lajike kukkii Tokyossa kesäkuun alusta kuun puoliväliin. Tokyossa erityisiä iiriksen ihastelupaikkoja ovat Koishikawa Korakuen puutarha ja Meijin Inner Garden. Keisari Meiji rakennutti tämän jälkimmäisen puutarhan keisarinna Shookenille 1800-luvun lopulla. Puutarhassa on yli 1500 iiristä yli sadasta eri iirislajista noin puolen kilometrin pituisessa laaksossa. Iirikset muodostavat serpentiinimäisen kukkapuron, jota japanilaiset käyvät ihastelemassa, kuvaamassa ja maalaamassa.

 

Takayama

Matkamme jälkeen luin, että anime elokuvassa ”Your Name” päähenkilö Taki matkaa Tokiosta Nagoyan kautta Takayamaan, aivan niin kuin mekin teimme. Tuo elokuva on osittain kuvattu Takayamassa ja sinne anime-elokuvien fanit kuulemma matkaavat tutkimaan näitä kuvauspaikkoja. Takayaman Sanmachi alue kuuluu Edo-kauden (1603 – 1867) suojeltaviin kohteisiin vanhoine sake panimoineen. Takayamaan kannattaa matkustaa aamuvarhain, sillä kaupungissa järjestetään kahdet aamumarkkinat.

 

Takayamassa ei voi olla törmäämättä kasvottomiin  sarubobo nukkeihin (= happy monkey baby). Niitä löytyy kadunvarsilta patsaina, kauppojen maskotteina ja myytävänä esim. kiinnitettäväksi puhelimeen, laukkuun tai avaimenperiin. (”Your name” -elokuvassa bento box oli kääritty sarubobo-liinaan.)

Tarun mukaan Edo-kaudella äidit ja isoäidit valmistivat lapsilleen sarubobo nukkeja tuomaan onnea ja terveyttä. Nuken väri oli alun perin punainen, sillä punaisen värin uskottiin pitävän pahat henget poissa. Miksi nukke on kasvoton; siihen on monta selitystä. Nukke heijastaa katsojansa ilmeitä, iloa ja surua kuten peili. Yksi selitys, toisen maailman sodan ajoilta, on se, että nukkien ilme olisi ollut surullinen ja siksi oli parempi pitää nukke kasvottomana.

Nykyään nukkeja on monen värisiä ja niillä voidaan toivottaa erilaisia toivotuksia esim. vihreällä. sarubobolla terveyttä, keltaisella vaurautta jne.   

Toinen mihin Takayamassa törmää on Hida-gyu, Hida-pihvi mainoksiin ja lihaa voi nauttia esim. sushissa. Aleen kuuluisin Hida-härkä oli kuulemma Yasufuku ja se eli 1980 – 1993. Yasufukulle on laskettu syntyneen noin 40.000 vasikkaa. Vuonna 2009, 13 vuotta Yasufukun kuoleman jälkeen, tiedemiehet ovat saaneet härän kloonattua eli ns. jälkeläisiä syntyy aina vaan.

 

Shirakawago          

Nykyään Takayamasta pääsee helposti ja nopeasti pieneen vuoristokylään Shirakawagoon. Kun aiemmin matkaan kului kolme tuntia niin 2008 avatun 10,7 km tunnelin ansiosta matkaan kuluu enää vain 50 minuuttia. Shirakawago sijaitsee Haku vuoren kupeessa ja se kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.

                 
Kylän gassho tyyliset talot on rakennettu 1800 luvulla ja niille ominaista on kattojen muoto ja rakennustapa. Katot ovat erittäin jyrkkiä ja katon harja muistuttaa rukoukseen ojentuvia käsiä. Jyrkkiä katot ovat syystä, että seudulla sataa lunta 2 – 3 metriä (ennätys 4,5 m) ja kattojen tulee kantaa tuota lumikuormaa kunnialla. Katto on rakennuttu puusta ilman nauloja ja katteena on käytetty olkia. Talot on rakennettu etelä – pohjoissuuntaan, jolloin tuulen suunnan ja auringon lämmön vaikutus on saatu minimoitua/maksimoitua.

Kylässä on muutamia taloja, joissa voi vierailla ja tutkia talojen rakenteita sekä tutustua mm. antiikkisiin silkin ja ruudin valmistusvälineisiin tai panimotarvikkeisiin. Erityisen ja lähtemättömän vaikutuksen teki rakennuksissa havaittava savun, tervan ja patinan tuoksu. Samoin värimaailma, mustan ja ruskean eri sävyt sekä valon siivilöityminen puuritilöiden välistä oli mieleenpainuva.

 

Kanazawa

Kanazawan kaupunki sijaitsee Japaninmeren rannalla. Se on ollut Edo kaudella yksi mahtikaupungeista ja merkittävä riisin tuottaja.

Kenrokuen puutarha on se, mistä kaupunki myös tunnetaan, sillä puutarha kuuluu Japanin kolmen kauneimman maisemapuutarhan joukkoon. Puutarhan nähtävyyksiin kuuluvat esim. Kotoji tōrō, kahdella jalalla seisova kivilyhty, joka muistuttaa koto-soittimen ”siltoja” ja Gankō-bashi, 11 punaisesta kivestä valmistettu silta, joka muistuttaa lentäviä hanhia.

Kun vierailee eri puolilla Japania, eri puutarhoissa on syytä selvittää kunkin puutarhan kukkakalenterista milloin missäkin, mikäkin, on kukassa, sillä paikka ja paikan ilmasto vaikuttavat suuresti kukinta-aikoihin. Kannattaa siis uskoa esim. kirsikankukka tiedotuksiin ja matkustaa sen mukaan. Kenrokuen puutarhassa iiriksistä oli auki vasta muutamia, mutta onneksi atsaleat, jotka olivat Tokiossa jo ylikukkineet, kukkivat täällä vasta nyt.

Puutarhoissa on siis aina jotain uutta katsottavaa ja Kenrokuen on todella kaunis paikka vierailla vaikka talvella. Talvella vanhojen monimuotoisten puiden oksat on taidokkaasti nyöritetty naruilla (yukitsuri). Näin estetään märän lumen aiheuttamien vahinkojen syntyminen. Puutarhasta löytyy myös 200 luumupuualue; lajikkeitakin on parikymmentä.

Tokyossa Mori Art-museon näyttelyssä esiteltiin Japanin arkkitehtuuria aikojen saatosta tähän päivään upeiden pienoismallien, rakennepiirustusten ja -mallien sekä valokuvien avulla. Näyttelyssä silmiin osui kuva Kanazawassa sijaitsevasta D.T. Suzukin museosta ja koska suunnitelmissa oli matkata Kanazawaan niin nimi muistiin. Kanazawassa on myös arkkitehtuuriltaan erikoinen, pyöreä läpimitaltaan 112,5 m, rakennus 21st Century Museum of Contemporary Art, joten museot kuuluivat tietysti ohjelmistoon, mutta… Niin kuin Suomessakin (oletan nyt, että lähes kaikkialla maailmassa) museot ovat kiinni maanantaisin ja sama pätee Japaniin. Ihailimme siis museoita ulkoapäin ja onpahan ainakin yksi syy palata Kanazawaan.

Kanazawassa on kolme hyvin säilynyttä chaya (teehuone) aluetta, joista suurin ja mielenkiintoisin on Higashi Chayagai. Alueelta löytyy mm kaksi teehuonetta Shima Teahouse ja Kaikaro Teahouse sekä Hakuza-kultalehtiliike.

  

Kanazawa on nimetty muotoilun ja taiteen mekaksi ja se tunnetaankin mm korkealaatuisista paperivarjoistaan (wagasa), lakkatöistään (shikki) ja erityisesti kultalehdistä (kinpaku). 99 prosenttia kultalehdistä tuotetaan Kanazawassa.  Se, miksi nimenomaan täällä on niin vahva kultalehti teollisuus, johtuu alueen historiasta mutta myös taitavista taitajista ja ilmastosta sekä hyvänlaatuisesta vedestä. Hakuza liikkeen sisältä löytyy teehuone, jonka seinät on peitetty 40.000 kultalehdellä. Kultalehtiä tai lehden hippuja käytetään myös kosmetiikassa ja ruoanlaitossa kuten saken ja kuohuviin ja tietysti teen joukossa sekä leivonnassa ja jäätelössä. Esimerkiksi Kyoton Kultainen temppeli on päällystetty näillä Kanazawa-alueen kultalehdillä.

 

Mitä koin, tunsin ja aistin

SJY:n ja Japanin suurlähetystön järjestämässä paneelissa ”Matkalla lainasilmin” keskusteltiin mm. matkoilla aistituista tuntemuksista. Mitä minä koin ja aistin tällä matkalla; mitä matkalta toin tuliaisiksi? Tässä tuliaisista vain muuta esimerkki: iiristen uskomattomien terälehtien kauneus, erialojen taiteilijoiden luovuudesta nauttiminen, rakenteiden ja rakennusten värit ja tuoksut, valon siivilöityminen, varjot riisipelloissa, ja vielä uudet makutuntemukset. Paljon nähtiin, koettiin ja aistittiin mutta paljon jäi vielä seuraavaan kertaan.

 

Teksti ja kuvat: Elizabeth Asikainen

Artikkeli on julkaistu alunperin SJY:n Kokoro-lehden numerossa 4/2018.