Lokakuussa 2013 77 vuotta täyttänyt Izumi Tateno on maaginen pianisti. Juuri muuta ei voi olla ajattelematta hänen konsertissaan, jossa yleisö ottaa esiintyjän vastaan ja lähettää tämän pois lavalta seisten. 77 on Japanissa arvostettu ikä, jonka uskotaan kertovan hyvin eletystä ja hyvää enteilevästä elämästä. Tatenon merkkivuotta juhlistetaan Japanissa lukuisin konsertein ja tapahtumin, mutta myös SJY halusi järjestää juhlavuoden tapahtumia Suomessa rakastetun japanilaisen pianistin kunniaksi.
Juhlavuoden kunniaksi päätettiin järjestää Tatenon uraa käsittelevä symposium ja Tatenon juhlakonsertti sekä julkaista Izumi Tateno 77 -juhlajulkaisu. Tuottajina toimineet Heikki Mäenpää, Pirkko Yamashita ja allekirjoittanut suunnittelivat tapahtumia vuoden alusta asti Tatenon puolison Marja Tatenon ystävällisellä avustuksella. Pääosassa oli kuitenkin luonnollisesti Tateno itse.
Helsingin yliopiston kielikeskuksen juhlasalissa järjestetyssä Sanoja & säveliä -symposiumissa 8.8.2013 olivat Tatenon lisäksi keskustelemassa sellisti, professori Seppo Kimanen, neurologian ylilääkäri, dosentti Kari Murros ja pianisti Martti Rautio. Kimasen ja Raution muusikonkokemukset sekä henkilökohtaiset muistot Tatenosta olivat ainutlaatuista ja kiinnostavaa kuultavaa. Poikkeuksellista näkökulmaa musiikkiaiheeseen taas toivat Murroksen selostukset muusikon aivotoiminnasta ja motoriikasta.
Pääasiassa keskustelussa oli Tatenon ainutlaatuinen ura vasenkätisenä pianistina, mihin liittyen Tateno itse valotti esitystoimintansa lähtökohtia. Hän esimerkiksi kertoi, kuinka hän oli ennen vasenkätisen pianistin uraansa pitänyt Brahmsin sovitusta Bachin Chaconnesta vasemmalle kädelle pelkästään tylsänä harjoituskappaleena, mutta ymmärtänyt teoksen viehätyksen oman vasenkätisen uran käynnistyttyä. Kyseinen kappale on sittemmin koskettanut Tatenon esittämänä yleisöjä ympäri maailmaa. Kiinnostavan keskustelun ohella Tateno esitti yleisön suureksi iloksi muutamia teoksia pianolla. Seminaarin yhteydessä julkistettiin myös Izumi Tateno 77 -juhlajulkaisu, joka sisältää sekä Tatenoon liittyviä että ensimmäistä kertaa japanista suomennettuja Tatenon kirjoittamia tekstejä.
Viikkoa myöhemmin, 15.8. järjestetty juhlakonsertti veti Helsingin yliopiston juhlasalin täyteen kuulijoita. Tatenon monipuolinen konserttiohjelma yhdisti sulavasti muun muassa Bachin, Skrjabinin ja Takashi Yoshimatsun teoksia.
Konsertista voisi kirjoittaa loputtomiin ylistäviä sanoja, sillä yhden taiteilijan yhdellä kädellä soittama musiikki oli suorastaan taianomaisen vangitsevaa. Ehkäpä ylistäviä sanoja enemmän kertoo kuitenkin konsertissa tapahtunut harvinaislaatuinen asia. Suomessa ei kovin usein pääse konserttiin, jossa monisatapäinen yleisö osoittaa lopussa suosiotaan seisten. Tatenon konsertissa näin kuitenkin kävi: suosionosoitukset eivät olleet loppua edes ensimmäisen puoliskon jälkeen, saati sitten itse konsertin päätyttyä. Sitäkin harvemmin yleisö kuitenkin myös ottaa esiintyjän vastaan seisten ja myrskyisästi suosiotaan osoittaen. Itse asiassa en muista kokeneeni Suomessa yhtä ainutta toista konserttia, jossa näin olisi tapahtunut. Tämä kertoo aika paljon siitä, kuinka paljon Tatenoa Suomessa arvostetaan ja rakastetaan. Konsertin päätteeksi lava täyttyi taiteilijalle osoitetuista kukkakimpuista, joiden kantamiseen tarvittiin neljä käsiparia.
Tatenon viimeisen encoren, Caccinin Ave Marian jälkeen salissa oli myös monta kostunutta silmäparia. Vastaavaa ei ehkä ole aiemmin Suomessa kuultu tai tulla kuulemaan. Yksi asia on kuitenkin varma: Tatenon soitosta välittyvä rakkaus musiikkia kohtaan tulee varmasti koskettamaan yleisöjä vielä monina, monina tulevina vuosina.
Teksti: Lasse Lehtonen
Kuva: A. Muto
(Artikkeli on julkaistu SJY:n Kokoro-lehdessä nro 3/2013)