Teipattu jumppasalin lattia, seinällä puolapuut kuten olla pitää. Mutta seinillä on myös tauluja, kanji-merkein kirjoitettuina (kendo, iaido, jodo) ja takaseinän keskellä juliste (kamiza), jossa kolmen pallon muodostama ympyrä symboloiden seuramme nimeä Ki-Ken-Tai-Ichi (sielu, keho, miekka yhtä). Olemme yhdessä Olympiastadionin aikaa nähneistä, mutta varsin toimivista saleista, jossa on juuri alkamassa perinteisen japanilaisen miekkailun, iaidon, treenit.
Useita näkökulmia
Jätän varvassandaalini oven ulkopuolelle ja kumarran sisään astuessani kunnioittavasti kamizaan päin.
Olen pukeutunut mustaan takkiin (gi), laskosteiseen housuhameeseen (hakama) ja sen alle sidottuun leveään vyöhön (obi). Olallani on asepussi, jonka sisällä ovat puinen miekka (bokken) ja kevytmetallinen miekka (iaito). Bokkenia käytin, kun aloin harjoitella lajia viime vuoden tammikuussa ja iaitoon siirryin siitä noin vuoden kuluttua. Oli juhlallinen hetki työntää iaito ensimmäisen kerran lanteillani roikkuvaan tuppeen (saya).

Salin perällä onkin jo edistyneitä iadokoita, polvi-istunnassa, purkamassa kassiaan, joku öljyämässä miekkaansa. Joillain on jo lupa toimia opettajana. On hienoa kuulla saman tarkoin määritellyn liikesarjan (kata) hienouksista eri näkökulmista eri henkilöiltä, viikonloppuleireillä jopa eri koulukuntien edustajilta. Lajin harrastajien keskinäistä välittömyyttä kuvastaa mielestäni myös se, että eri seurojen jäsenet voivat käydä harjoittelemassa toistensa tunneilla.
Pienestä kiinni
Treeni alkaa. Lämmittelyksi juoksemme ympäri salia ja venyttelemme kehon eri osia. Asetumme riviin seisomaan, arvojärjestyksessä. Kumarramme jälleen kamizaan päin ja käymme polvi-istuntaan. Kumarramme opettajille. Seuraa kumarrus miekalle (to-rei) ja asetamme miekan paikoilleen.
Osaamista testaavissa graduoinneissa tuomari voi hylätä suorituksen pelkästään virheellisen alkukumarruksen vuoksi – graduoijan on turha jatkaa suoritustaan sen pidemmälle, tuomaria ei kiinnosta. Myös huolimattomasta pukeutumisesta voi seurata hylkääminen heti alkuunsa. Siispä kaula-aukko pieneksi ja hakaman nauhoista (himo) vatsan päälle solmittu rusetti hyvin, monen muun yksityiskohdan lisäksi!

Peruskatasarjoja on kumarrusten lisäksi 12. Nämä katasarjat käydään alkeiskurssilla läpi rivakkaan tahtiin. Miekan veto tupesta ja ensimmäinen lyönti kohti vastustajaa on liikesarjan tärkein vaihe. Jos sitä ei hallitse, peli on menetetty – kuolet!
Taitojen karttuessa ohjelmaan otetaan lisää katasarjoja. Näitä ns. koryu-katoja on kymmeniä. Opetteleminen ei lopu koskaan.
Ylevää kurinalaisuutta
Iaidoa voi harrastaa koko elämänsä, jatkuvasti parantaen, ulkoisesta sisäiseen siirtyen – siinä tärkein syy, miksi hakeuduin iaidon alkeiskurssille. Samasta syystä aloin harrastaa kiinalaista taijia shifu Zhang Fangin johdolla jo vuosia sitten. Molemmissa lajeissa minua kiehtoo myös niiden särmäinen itämaisuus ja ylevä taistelijan kurinalaisuus.
Iaidossa ja taijissa on teknisesti paljon samaa: ryhdikäs ylävartalo; vakaa, valpas, ennakoiva, uhkaava katse; poukkoilematon päänasento; raajojen hallittu jatkuva liike; lantion käyttö; oikea-aikainen hengitys.

Liikesarjojen hiomiseen kiinnitetään huomiota luonnollisesti sitä enemmän, mitä korkeampaan arvoon graduoinneissa pyritään. Itse opettelen vasta peruskoreografiaa – vie aikansa ennen kuin kehoni pystyy vastaamaan siihen, mitä jo miellän tehtäväksi. Nähtäväksi jää, pystynkö sisäistämään, mistä tässä kaikessa lopulta oli kysymys.
Iaido vaatii keskittymistä ja kurinalaisuutta, jota on mahdoton selittää. Se on itse koettava. Tervetuloa salille!
Teksti: Tuija Kinnunen-Härmälä, 4. kyu iaido
Kuvat: Tuija Kinnunen-Härmälä ja Riikka Niskanen
(Julkaistu alunperin SJY:n Kokoro-lehdessä 2/2012.)
Lisätietoja:
Helsingin Kendoseura Ki-Ken-Tai-Ichi